No niin, uusi ja uljas blogielämä. Tänne tulen tosiaan kaunistelematta kirjoittamaan miltä minusta tuntuu ja useimmiten tekstiä syntyy juuri silloin, kun yksisarvinen laukkaa pelloilla, eli jokin mieshormooni on otsaan vehkeen kasvattanut. Todennäköisimmin tästä tulee vitutusblogi, paineiden purkamisblogi enkä todellakaan tiedä onko kenenkään järkevää tätä lukea. Mutta johonkin on stressi purettava, miksei sitten koko kansalle blogissa. Mikäli kirjoittaminen saa pääni pysymään läjässä niin sitten teen niin.

Tähän päiviin liittyi ultimaalista vitutusta, kastumista sadevaatteista huolimatta, kuorikatteen roudaamista ja kiroilua. Olen yrittäny ystin kanssa (kutsutaanpa häntä vaikka Tintiksi) vähentää kiroilua, mutta koulu, minä + Tintti = suuri kyrpä otsassa = valtaisa valikoima perkelettä, vittua ja saatanaa. Eihän siitä mitään tule. Mikään ei voi korvata noita ärräpäisiä sanoja kun oikein esteri näyttää takalistoa ja Tintin puhelin on juuri tippunut jonnekin puksuksien kusenhajuisiin uumeniin, kuorikatteen alle. Äänettömällä. Jotta näin.

Jostain on huumoria revittävä, vaikka se onkin loppunut jo ajat sitten, jos ei mistään muusta niin siitä miten vitun fiksun näköisiä ollaan Tintin kanssa, tukka lintassa päätä myöten, vaatteet läpimärät ja paskaiset kuin mitkä, silmät nakilla itkemisen jäljiltä, molemmilla kyrvät otsassa eikä enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Revitään huumoria sitten siitä kyrvästä, kun ei enää mitään muuta ole. Ja se onkin sitä kokoluokkaa useimmiten, että voisi jo itselleen pienoisen blowjobin tehdä.

Eli shittiä koulusta, itsekeskeisten ihmisten kiroamisesta, elämästä, miehistä, kyrvästä ja vitutuksesta.