Vitutuskäyrä on laskussa mitä lähemmäs viikonloppua mennään. Helle. Tänään kerättiin Maran kanssa vadelmia ja se oli jopa ihan jees. Can you believe it? Saattoi se johtua siitäkin, että jokatoinen vattu meni mun naamariin, jokatoinen kippaan kuten täälläpäin sanotaan. Kippa. Mikä helvetti sekin on? Kaiken kukkuraksi olen ruvennut käyttämään tuota sanaa. Yök.

Käytiin äsken mieheni, kutsutaanpa häntä vaikka Ketuksi, kanssa kävelemässä. Päädyimme mattolaiturille istuksimaan ja höpistiin kaikkea outoa. Sivusilmällä vahdattiin kalamummoa, joka tuli fisuun viereemme. Kettu on ollut hyväntuulinen loman ansiosta. Tänään se oli tehnyt ruokaa ja siivonnut, mikä oli tosi ihanaa. Kiemurtelin Ketun sylissä ja kyselin siltä mikä kala se olisi, jos olisi kala. Vastaus oli syvänmeren lyhtykala. Mikä lintu? Korppi. Mikä kasvi? Maamuna. Se sieni. Minä olisin ainaskin pallokala ja pääskynen tai västäräkki. Tai strutsi. Niin ja kasvi, no jättiputki tietenkin.

Kissa oli käynyt poissaollessamme syömässä hellalla jäähtymässä olevaa lasagnettea. Huomasimme sen, koska valkoisissa poskissa oli punaiset töpsäykset. Poskipunaa. Rasvaa nimittäin. Koomista. Ketun kanssa osoitimme molemmat sormella Kissaa ja nauroimme.

Huomenna Tintin kanssa mökille. Onko parempaa?