2019-11-22T13:34:29+02:00 Blog Integration Feed Generator https://sen-sei.vuodatus.net/ Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Ihmiset elävät, menevät vailla tarkoitusta, elävät makeasti, puhuvat pahaa ja turhaa, liitävät pinnalla tajuamatta elämästä sen syvällisempää. En tarkoita, että itse olisin parempi, että itse osaisin elää ja olla paremmin, Jumala siinä minua auttakoon. Mutta elämän pinnallisuus, mennään ja tullaan vailla järkeä, päämäärää. Ei ajatella asioita. Ei paneuduta syvemmin asioihin. Helppoa sanoa, ei Jumalaa ole kun pahaa tapahtuu niin paljon. Ei saatanaa ole olemassa, se on uskovaisten löpinöitä. Mutta molemmat ovat eläviä ja vaikuttavat maailmassa. Saatanan teot näemme päivittäin silmiemme edessä. Kaikki pahuus mitä koko maapallo velloo. Kaikkeen pahaan on helppo kiinnittää katse ja sanoa, ei Jumalaa ole. On helppo sulkea silmät Jumalalta, elää niin lujaa, ettei ehdi kuunnella mitä sanottavaa Isällä on. Mutta Jumala vaikuttaa, parantaa sairaita, vastaa rukouksiin ja tekee ihmeitä. Ehkä uskon salaisuus on juuri uskomisessa. Siinä, että vaikka et heti sitä näe, uskot siihen, avaat sydämesi, luotat, hiljennyt, pyydät, nöyrryt. Silloin Jumala tulee. Ei vaadi mitään muuta, kuin uskoa. Ja lupaa kaiken. Ja silti, ihmiset ovat kiinnostuneita pahasta. Jos yliluonnollisuus kiinnostaa, miksei Jumala, kuten Rouva Hyväsydäminen sanoi. Se on niin omituista. Ihmisiä johdetaan harhaan kaikella turhalla. Löytyy kurssia kaikenlaisen sisäiseen eheytymiseen, ennustetaan tulevaa, yritetään sulautua maailmankaikkeuteen. Miksei ojenneta kättä Herralle, joka on luvannut pitää huolta? Joka on luvannut antaa enemmän kuin maailma! Ei ole niin pientä asiaa, ettei sitä voisi Jumalalle kertoa. Eilen illalla puhuin hiljaa ääneen Jumalalle, siis rukoilin. Olin yksin kun Kettu lähti kaverilleen. (olisi tietysti katsonut oudosti jos olisin puhunut yksin ääneen...heh) Kerroin Isälle mikä mieltä painaa. Kiitin jo etukäteen, että hän auttaa siinäkin asiassa. Sydämen täytti niin hyvä ja tyyni olo, rauha. Ilo siitä, että Isä auttaa kaikessa. Ei välttämättä heti, sillä Isän tiet ovat tuntemattomat, mutta rukouksiin tulee vastaus ja ne kuullaan. Se on ihmeellistä! Ajatelkaa, ei tarvitse jaksaa yksin, yrittää ratkaista ongelmia yksin, eikä me pystyttäisikään siihen. Itse aina suunnittelee ja miettii ja tekee, tottakai niin pitääkin olla, mutta suunnitelmat siunaa tai on siunaamatta Herra. Isä antaa suunnan elämälle. Isä näyttää, mikä on minun tehtäväni tässä maailmassa.

On hyvä olla. On rauhallinen olla. Aina kun maallinen ahdistus yrittää iskeä, minä rukoilen Herraa, pyydän, ota pois tämä ahdistus, suojele minun ajatuksenikin. Näytä mikä on sinusta, mikä maailmasta. Ja se mikä on maailmasta, sitä ei minun tarvitse pelätä. Kiitos Jumalalle.
]]>

2008-09-25T15:39:00+03:00 2019-11-22T13:33:33+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/09/maailmasta-jumalasta Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Olen käynyt juttelemassa Rouva Hyväsydämisen kanssa pari kertaa. Tänään näemme varmaan seurakunnan illassa, toivon. Täytyy sanoa, että Jumala on jo muuttanut käsityksiäni, avannut uusia ovia ja ruvennut tekemään työtään meidän suhteessa, minussa ja kaikessa. Jumala on elävä, kukaan ei voi väittää muuta. Ja kaikki jotka häntä etsivät, saavat löytää, se on totuus. On niin hyvä olla, kun saa kaikki murheet jättää, kaikki huolenaiheet ja surut, kaiken saa jättää ristin juureen, eikä tarvitse jaksaa yksin, omin voimin. Eikä me jaksettaisikaan. Elämä murskaa heikot, mutta kun on ankkuroitunut ristiin, kestää elämänkin kolhut. Ajattelen, että epätoivo ajaa meitä ottamaan yhteyttä Herraan, epätoivo ja tuska ja kipu, on asioita, jotka pakottavat meidät pyytämään apua sieltä, mistä sitä parhaiten saa! Miksi me ei tajuta sitä, vaan yritetään yhä uudelleen räpiköidä eteenpäin voimattomina? Kaikki on annettu, kaikki on valmistettu, kaikki laitettu. Ei tarvitse muuta kuin ojentaa kätensä, sanoa Isä minä tahdon vapautua tästä kaikesta, jättää kaiken sinulle, minä tahdon.

Kiitän Jumalaa siitä, että hän näytti minulle Rouva Hyväsydämisen, antoi minun tulla hänen ystäväkseen. Hän on voimakas esirukoilija, voimakas nainen, joka löytää oikeat sanat, rukoilee juuri niiden asioiden puolesta, joiden puolesta en ole itse kyennyt rukoilemaan. Ja uutta on jo alkanut itää, kiitos siitä taivaiselle Isälle.

Niin se vaan on, nyt näemme kuin kuvastimessa, mutta kerran kasvoista kasvoihin. On murskaavaa ajatella Ketun mummon kuolemaa, mutta kun tiedän, että hän on paikassa jossa ei ole kipua, ei tuskaa, ei vanhuutta, ei sairautta, vaan pohjaton riemu ja ilo, on minun hyvä olla. Olen kiitollinen siitä, että sain tuntea sen lämpimän ihmisen, joka siellä rapistuneen ruumiin sisällä asui. Nyt hän on vapaa kaikista maailman kahleista.

Mitä muuta? Tuntuu niin mitättömältä kirjoittaa mistään arkisista murheista tai mistään muusta kuin Jumalasta. Ei millään muulla ole syvällistä merkitystä. Totta kai elämme tässä maailmassa ja niin on tarkoituskin, mutta juuri nyt minuun ei mahdu muuta kuin Jumala. Pelkään ja epäröin yhä, mutta tiedän, että käteni on Isän kädessä. Ja se on tärkeintä. Kun näin on, kaikki muu järjestyy.
]]>

2008-09-21T16:08:00+03:00 2019-11-22T13:33:35+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/09/poismenoja-vastaanottamista-uusia-ovia Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Olen kuitenkin paremmalla mielellä, koska tiedän että Herra auttaa. Minä huusin Jumalaa, pyysin häntä ottamaan ahdistuksen pois, esirukoilijani sanoi "Tottahan Herra sinut vapauttaa, kun on minutkin vapauttanut." Nuo sanat jäivät mieleen ja nostattavat kyyneleet yhä silmiin. Se tunne kun jalat pettivät alta ja Pyhä Henki laskeutui päälleni, se vapaus kun ahdistus hellitti ja sydämen valtasi rauha ja ilo, kiitosmieli. Se tunne, kun pystyin syömään taas kunnolla, näkemään pihlajanmarjat puissa ja kuuntelemaan haavanlehtien havinaa viileässä syystuulessa. Ei mikään, ei mikään maailmassa voi koskaan tuoda samaa rauhaa sydämeen kuin Jumala. 

Ymmärsin myös asioita avioliitosta ja yhteiselosta, tiedän että haluan jatkaa Ketun kanssa ja yrittää aina yhä uudestaan. Tajusin että olen ollut itsekäs, olen yrittänyt muuttaa Kettua ja niitä asioita joista en hänessä pidä, se on väärin. En voi muuttaa häntä, enkä halua muuttaa häntä, voin vain rukoilla, että Jumala muuttaisi minua ja tekisi yhteisestä elämästämme täydempää. Tiedän myös, että saatana tekee kaikkensa tullakseen meidän väliimme ja rikkoakseen kaiken mitä olemme rakentaneet. Se yrittää huijata, tehdä ahdistunutta oloa, tuo mieleen epäilyksiä, ajatuksia ja kaikkea pahaa. Onneksi Jumalan nimi on korkein ja sen turvassa saadaan olla. Tiedän että tämä kuulostaa monen korvaan oudolta, ehkä hihhulimaiselta puheelta, kuten Raamattu sanoo hullutukselta se kuulostaa niiden korvissa, jotka eivät usko eivätkä tiedä. Tämän tien olen valinnut ja Jumala auttakoon että siinä pysyn. Ahdistuksen ja tuskan oli tultava niin suuriksi, ettei ollut enää ketään muuta johon turvata kuin Jumala ja niin minä palasin ristin juurelle. Ahdinko ja vastoinkäymiset ovat rukouksen polttoainetta, on oltava ahdistusta, jotta me rukoilisimme ja turvautuisimme Jumalaan. Jos menisi vain hyvin, pian se unohtuisi, kuka kaiken hyvän ja menestyksen takana on. Ei Jumala luvannut tästä elämästä helppoa, eikä se sitä tule olemaan. Mutta Jumala on luvannut myös kantaa taakkojamme, antaa meille niin paljon enemmän kuin mitä tämä maailma. Siihen minä jään, Isän syliin.

Kunpa olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran. Kun uskoisi siihen mitä rukoilee, sen toteutumiseen, kaikki olisi mahdollista. Mutta kun uskoa ei ole, ei edes pienen siemenen verran. Kaikki mitä Raamatussa luvataan, kaikki on annettu meidän ojentaa kätemme ja ottaa, uskoa todeksi, kun vain olisi sitä uskoa...

Kiitos Jumala, ettet minua unohtanut näinä vuosina, kun minä unohdin sinut. Kiitos että olet suurempi kuin mikään tuska maailmassa, mikään kipu ja ahdinko. Kiitos että saan turvata sinuun Isä, tulla sinun luoksesi sellaisena kuin olen, kiitos että sinun armostasi riittää minullekin, kiitos että kuolit minunkin puolestani.
]]>

2008-09-13T23:09:00+03:00 2019-11-22T13:33:38+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/09/ristin-juurella Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Mitä muuta. Ukkini 80-v juhlat Pohjoisessa. Oli mahtavaa, en tiennytkään että minulla oli niin kova ikävä "kaltaisteni" pariin. Kainuulaiset ovat lempeitä karhuja, sellainen on myös ukki, jonka terveys on reistaillut viimeaikoina. Tajusin vasta hiljattain kuinka kiitollinen saan olla siitä, että omat isovanhempani (molemmat) ovat eläneet niin pitkän ja antoisan elämän ja olen saanut heidät molemmat tuntea aikuisikään saakka ja että he asuvat yhä omissa kodeissaan ja pärjäävät hyvin. Ei tarvitse ajatella vanhainkoteja tai miettiä hoidetaanko heitä hyvin. Vaikka ovatkin korkeassa iässä, voivat silti vielä hyvin. Kiitos siitä Taivaan Isälle.

Olen koukuttunut Facebookin Earthkeepersiin, jossa voi kasvattaa puita. Siellä seisoo, että jokaista virtuaalisesti istutettua puuta kohden istutetaan oikea puu jossakin. En tiedä pitääkö se paikkaansa, mutta taitaavat olla kiireistä väkeä, jos yksi ihminen on istuttanut jo yli 2000 puuta virtuaalisesti. Se on hauskaa.

Fiilis on suhteellisen hyvä kalvavista vaivoista huolimatta. Kiitos siitäkin Isälle.
]]>

2008-08-27T20:45:00+03:00 2019-11-22T13:33:42+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/08/orastavaa-vatsahaavaa Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Huomenna lähdetään Pohjoiseen. Ukin kasikymppiset tiedossa. Ajoa jotain kuusi tuntia putkeen, huh heijjakkata. Mutta on se sen arvoista! Näkee kaikkia tuttuja ja sukulaisia joita ei tänne Jumalan Selän Taakse muuton jälkeen ole nähnytkään...

Olin ahkerana, siivosin Kissojen vessan ja hiirulaisten terran. Opastin naapurin tädille mitä Kissoille pitää antaa ruoaksi ja kuinka paljon. Lisäksi olen pakkaillut kamoja, hain kaupasta eväskarkkia matkalle ja Kissoille kalaa. Tänään Pikku Kissa käytettiin rokotuksilla. Ell erehtyi luulemaan rotukissaksi, sanottiin että ihan maatiainen se vaan on. Oli kuulema niin kaunis ^^ Kaikki ok Pikku Kissalla ja hyvä näin. Se oli tosi kiltisti kuljetuskopassakin, ei huutanut kuin alkumatkasta vähäsen. Tänään opetin myös Pienelle minne saa teroittaa kynsiä. Vein Pikku Kissan raapimapuun luokse ja nostin sen tassut vasten pylvästä. Raavin kynsillä köyttä malliksi. Oppi heti ja rupesi repimään köyttä innoissaan. Jospa se jättäisi mattoon teroittelut vähemmälle.

Nyt Ketun tekemälle pizzalle.
]]>

2008-08-21T21:09:00+03:00 2019-11-22T13:33:46+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/08/kissoja-reissua Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Minun on ruvennut tekemään mieli lasta. Voitteko kuvitella? Minä, joka vielä puoli vuotta sitten sanoin etten koskaan halua tehdä yhtään lasta näin pahaan maailmaan. En kai koskaan ollut oikeasti ajatellut sitä, että se olisi vaihtoehto, tehdä lapsi. Syyt lapsen hankintaan olisivat hyvin itsekkäät. Koska haluaisin jonkun, johon voisin tätä loputonta rakkauttani tuhlata, haluaisin lapsen itselleni, siksi että joku olisi riippuvainen minusta. Onko ne oikeita syitä haluta lasta? En tiedä. Tämä on niin uusi juttu, etten tiedä enää mistään mitään ylipäätään. Toivon salaa että kuuluisin siihen ryhmään 2 raskautta 2000 kierukankäyttäjää kohden. Tiedän ettei Kettu ole vielä valmis siihen ja haluaa aikaa. Silti toivon salaa. Lapsi mullistaisi koko elämän. Toisi aivan uutta merkitystä elämälle. Millaista olisi seurata lapsen varttumista, kouluun menemistä, elämää? Millaisen polun lapsi valitsisi? Entä jos lapsi olisi sairas tai kehitysvammainen? Entä jos emme voi saada lapsia ollenkaan?

Olen miettinyt liikaa asioita, kuten aikaisemmasta tekstistä sen voi päätellä. Joskus toivoisin, että olisin pinnallinen ihminen. Olisi niin helppoa liitää pintaa pitkin, mennä mukana, olla ajattelematta. Se olisi niin helppoa elämää. Mutta en ole. Ajattelen siis olen. Ajattelen liikaa, kehitän ongelmia, mietin mitä jos. Mitä se auttaa? Jossittelu? Miettiminen? Asiat eivät muutu miettimällä, muuta kuin korkeintaan tuplahirviöiksi päässäni. Haluaisin löytää itsestäni off-nappulan, josta voisin sammuttaa koko ämmän hetkeksi, lepäämään, rentoutumaan, nauttimaan elämästä. Pitäisi löytää itsestään jotakin aivan uusia voimavaroja. Jokin inner power, salattu minä, alter ego joka selviytyy kaikesta. Missä olet?

Tänään sain lohtua rukouksesta. Ajoin yksin peltojen halki kotia kohti, rukoilin ääneen ja kyyneleet valuivat poskia pitkin. Pyysin Jumalaa ottamaan ahdistuksen pois. Meni hetki ja kiitollisuus & rauha täytti sydämeni. On hyvä olla. Rukous auttaa, Jumala auttaa, pitää vain hiljentyä joskus kuuntelemaan mitä Hänellä on sanottavaa.
]]>

2008-08-20T21:59:00+03:00 2019-11-22T13:33:48+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/08/ajatuksia Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Kysymys: miten nujertaa perusmelankolinen luonne? En ole tainnut koskaan edes ajatella asiaa. Nyt yritän. Miten muuttaa luonne, jolla on kaikkiin ratkaisuihin ongelma, joka murehtii etukäteen ja miettii liikaa? Miettiminen on niin usein pahasta. Miksi pitää vatvoa liikaa asioita, eikä vaan olla onnellinen siitä, että kaikki on hyvin? Tähän on tultava loppu! Jotain on kehiteltävä. Okei, eritelläänpä tunteita.

Olen ahdistunut koska... mietin suhdettani, sen tulevaisuutta ja kestävyyttä. Selvä. Ajatellaanpa suhdettani. Olen ollut reilun vuoden naimisissa, neljättä vuotta yhdessä Ketun kanssa. On ollut alamäkiä ja ylämäkiä, ehkä enemmän ylämäkiä, mutta niistä on selvitty. Minä rakastan Kettua ja Kettu rakastaa minua, se on selvä. Minä voin luottaa Kettuun 100% ja kertoa hänelle kaikki asiat. Tiedän, ettei Kettu koskaan pettäisi minua. Tiedän ettei Kettu koskaan löisi minua. Kettu ei ole romanttisin tai atleettisin ihminen maan päällä. Silti meillä on hauskaa yhdessä. Olen välillä hyvin onnellinen, kun hormonit eivät heittele ja olen balanssissa. Eli mikä hätä tässä on, valmiissa maailmassa, kuten äiti sanoisi. Ei mikään. Vatvon vaan. Mietin kokoajan, entä jos suhde ei toimikaan tulevaisuudessa, ollaanko kymmenen vuoden päästä samanlaisia kuin anoppi ja appiukko, yhdessä vain tottumuksesta vaikka kummallakaan ei ole enää kivaa. Panikoin tuleeko tästä mitään, entä jos tulee lapsi, mitä jos tulee ero myöhemmin, miten lapsi sen kestää, pitääkö pysyä yhdessä lapsen takia. Miksi en osaa ajatella muuta kuin eroa? Johtuuko se siitä, että ympärilläni ja perheessäni on ollut niin paljon rikkoutuneita avioliittoja? Siksikö pelkään menettäväni omani? Pelkään niin paljon, että pian teen suhteesta lopun pelkoni takia, sen sijaan että olisin onnellinen. Pilaan itse oman suhteeni pelkäämäällä. Ei se ole oikein. Mitä minä pelkään, kun kaikki maailman aika on minulle annettu? Vannoin kautta kiven ja kannon, etten tee mutseja koskaan, silti tajuan tekeväni juuri samalla lailla. Annan liikaa valtaa tunteilla. Niitä tulee ja menee. Hyviä ja huonoja päiviä. Ei alttarilla kysytty rakastanko Kettua tai tuntuuko oikealta mennä naimisiin. Kysyttiin tahdonko ja minä tahdoin. Ja nyt ollaan tässä. Koulut kesken, koti perustamatta, kaikki ovet avoinna. Ja mitä minä pelkään?

Olen myös ahdistunut siksi, koska pelkään keväisen masennuksen uusiutuvan. Paraneeko sekään pelkäämällä? Jos alan sitä odottaa niin taatusti nuppi menee sekaisin. Turha pelätä. Ahdistuskin on vain tunne. Mikään tunne ei voi minua tappaa. Vaikka kuinka suuri olisi. Silti se on vain tunne. Jos tulee paniikki, hengitetään paperipussiin. Muuhan siinä ei auta.

Lisää tunteita. Olen väsynyt...koska en ole nukkunut tarpeeksi ja päätäni koskee ja olen epävarma johtuuko masennukseni ja tuntemukseni hormoneista ja tässä tapauksessa kierukasta. On muuten vaikea tietää mitkä tunteet ovat pms-oireita, mitkä oikeita, koska ne tuntuvat ihan samoilta. Haluaisinpa joskus tietää, paljonko tunteistani on "turhia", naiseuden aiheuttamia harmeja. Pilaisinko niiden takia elämäni?

Mietin, onko vielä muita tunteita. Ei oikeastaan. Olen aika väsyksissä, vähän sekaisin ja en enää oikeastaan ahdistunutkaan. Tunteiden eritteleminen auttaa. Joskus tajuaa olevansa ahdistunut tai pahoilla mielin jonkun tosi typerän asian takia, kun sen sanoo ääneen. Että mikä ahdistaa. Sitten voi nauraa ahdistukselle ja unohtaa sen. Ei tietenkään aina, mutta joskus näinkin.

***

Tänään mietin miltä tuntuu olla vanha. En tiedä miksi, mutta olen aina kokenut itseni muita ikäisiäni vanhemmaksi. Ehkä se johtuu siitä, etten ole koskaan tutustunut kuningas alkoholiin. En ole ikinä ryypännyt, rellestänyt tai heilunut kännispäissäni jossakin. Ehkä siksi tunnen itseni vanhaksi, koska en ole koskaan jaksanut kuunnella ikäisteni ryyppytarinoita. Tietysti joskus kokeilunhalu nostaa päätään. Mietinkin, että jos joskus on kokeiltava, ostan pullon ja askin tupakkaa, tissuttelen kotona ja poltan parit savukkeet ja katson onko se niin hienoa. Ehkä joskus. Toisaalta, miksi pitäisi? En minä tarvitse sellaista. Siitä tulisi vain morkkis ja paha mieli. Itseni tuntien.

Vanhuus ja vanheneminen. Olemme tehneet viimepäivinä töitä vanhainkodin pihalla. Aita on verkotettu, koska vanhukset yrittävät karata aidan rakosista. Jotenkin niin hirvittävää! Yritin ajatella käsiäni ryppyisinä, itseäni koukkuselkäisenä ja vanhana. En pystynyt. Jotenkin toisaalta haluaisin kuolla ennen kuin ehtisin kokea vanhuutta. Pelkään ruumiin rappeutumista. No joo, mikä hätä tässä on, lähemmäs 70-v mummollani todettiin juuri kolmekymppisen kunto, joten jos minäkin painan metsissä lakkojen perässä ja jänistä väijymässä niin ei kai pitäisi hätää olla. Silti. Vanheneminen pelottaa. Ei kai pitäisi, olen vasta 22. Mutta silti! Mietin taas liikaa, siinä näette.

Nyt minulla on aika hyvä mieli. Kirjoittaminen auttaa. Ajatusten eritteleminen, purkaminen. Nyt mietin lähdenkö tuttavan luo lähikaupunkiin käymään. Elämä on oikeastaan ihan jees. Kun peloistaan pääsee.
]]>

2008-08-12T18:19:00+03:00 2019-11-22T13:33:50+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/08/pelosta-ahdistuksesta-ja-vanhenemisesta Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Päätin että rupen joka päivä puoli tuntia rukoilemaan ja mietiskelemään, lukemaan Raamattua ja katson mitä tapahtuu ajan kuluessa. Kuinka tämä puolituntinen tulee vaikuttamaan elämääni. Tänään vietin ensimmäisen puolituntisen ja tajusin, että olen ollut ylpeä ja luullut itsestäni liikoja. Yritän ottaa opikseni ja pyysin Jumalaa muuttamaan minua paremmaksi ihmiseksi. Rukoilin, puhuin kielillä ja itkin. Sen jälkeen oli niin paljon parempi olla. Tämän lisäksi päätin, että rupean tekemään muiden elämästä parempaa. Yritän auttaa muita ja tehdä hyviä tekoja. Ehkä joku tekee myös minulle hyvän teon joskus. Ensimmäiseksi aion kirjoittaa kirjeen ja askarrella jotakin kivaa Ketun mummolle, joka on vanha ja sairas.

Muutos lähtee omasta itsestä. Niitä asioita joita en voi itse muuttaa, pyydän Jumalaa muuttamaan, Emme ole  yksin.
]]>

2008-08-10T21:00:00+03:00 2019-11-22T13:33:53+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/08/heavenly-father Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Pikku Kissallekin keksittiin nimi. Äsken Ketun porukat kävivät meillä, mä olin tehnyt namikakkua ja sitä sitten mussutettiin urakalla. Eilen sain myös jatkettua viimeisintä tarinaani vihdoin ja nyt onkin hyvät fiilikset kirjoittamisen suhteen. Varmaan avaan tarinan taas ja rupean naputtelemaan.

Työharjottelussa on ollut jees. Vitutuskäyrä on laskenut kummasti, kun on päässyt kunnon hommiin. Mitä nyt eilen tuli vettä kuin Esterin perseestä, joten ei kertakaikkiaan kyennyt tekemään mitään. Ensi viikolla uudet kujeet.

Eilen käytiin Ketun kanssa katsomassa uusin Muumio leffa, se oli odotetusti melko perseestä, mutta oli ihan kivaa olla leffassa. Se kuitenkin on aina vähän erityistä. Hain kaupasta ennen leffaa hiukan kukkaruukkuja ja ravinnetta, nyt pätkin Piikkikruunun, joka olikin ehtinyt kasvaa kohtalaiseen mittaan. Eli omistan nyt 3 kaktusta, Tinalle vaan tiedoksi, että jos on kiinnostunut rehuista niin täällä niitä piisaa. Rehujen hoito on jotenkin mieltä tyynnyttävää puuhaa.
]]>

2008-08-09T19:13:00+03:00 2019-11-22T13:33:55+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/08/phone-calls-from-ass Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/

Vaihdoin tänään kiinalaistyyliset verhot keittiöön ja makkariin, sain ne aikoinaan siskoltani. Nyt on hiukan erilainen fiilis huoneessa. Kauhea sisustusvimma päällä. Nyt kun saisi vielä matot pestyä ja lattioillekin... Ensi viikolla sitten.

On ollut yllättävän hyvä fiilis, kai se johtuu siitä ettei tarvitse olla paskalafkassa vaan on työharjottelua ja saa tehdä oikeita töitä. Hassua sinällään, mutta ekaa kertaa olen paikassa, jossa voisin oikeasti olla joskus töissä. Vielä kertaakaan elämässä ei ole siltä tuntunut työpaikassa, että tätä haluaisin tehdä tai jaksaisin tehdä pidempäänkin. Ehkä olen vihdoin omalla alalla? Who knows.

Pikku Kissalla ei ole vieläkään nimeä. Kai siitä tulee Pikku Kissa. Tänään siitä melkein tuli Tiikeri, mutta sitten en osannutkaan kutsua sitä sillä nimellä. Miten tämä nyt voi olla näin helkkarin vaikeeta?
]]>

2008-08-06T22:50:00+03:00 2019-11-22T13:33:58+02:00 https://sen-sei.vuodatus.net/lue/2008/08/kissa-kirppis-kinkkilaisverhot Sen-sei https://sen-sei.vuodatus.net/